Alamut (romaani)
| Alamut | |
|---|---|
 |
|
| Kirjailija | Vladimir Bartol |
| Kieli | Sloveeni |
| Julkaistu | 1938 |
| Suomennos | |
| Suomentaja | Kari Klemelä |
| Kansitaiteilija | Keijo Ahlqvist |
| Kustantaja | Mansarda |
| Julkaistu | 2008 |
| Sivumäärä | 520 |
| ISBN | 978-952-5664-04-1 |
 Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Alamut on Vladimir Bartolin kirjoittama romaani, joka julkaistiin Sloveniassa vuonna 1938. Se kertoo 1000-luvulla eläneestä Hassan-i Sabbahista ja tätä palvelleista assassiineista. Kirja on saanut nimensä Alamutin linnoituksen mukaan, jossa käydään suurin osa kirjan tapahtumista.
Bartol alkoi suunnitella romaania varhaisella 1930-luvulla, jolloin hän eli Pariisissa. Siellä hän tapasi slovanialaisen kriitikko Josip Vidmarin, joka kertoi Bartolille kertomuksen Hassan-i Sabbahin elämästä. Tämän lisäksi innostusta kirjan kirjoittamiseen lisäsi Jugoslavian kuninkaan Aleksanteri I:n salamurha, jonka takana olivat kroatialaiset ja bulgarialaiset nationalistit italialaisen fasistihallinnon tukemina. Kun kirja alun perin julkaistiin, se oli sarkastisesti omistettu Benito Mussolinille.
Romaania ei julkaistu englanniksi ennen vuotta 2004, jolloin se alkoi herättää kiinnostusta vuoden 2001 terrori-iskujen myötä. Aikaisemmin romaani oli kuitenkin julkaistu 18 muulle kielelle, joihin kuuluu tšekki (1946), serbia (1954), ranska (1988), espanja (1989), italia (1989) ja saksa (1992). Myöhemmin kirja on käännetty myös hepreaksi (2003), unkariksi (2005) ja suomeksi (2008).
Juoni
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Romaani tapahtumat sijoittuu 1000-luvun Alamutin linnoitukseen, jota hallitsee ismailiittien johtaja, Hasan ibn Sabbah eli Sayyiduna. Tarinan alussa hän kerää armeijaa hyökätäkseen Seldžukkien valtakuntaa vastaan, tämän otettua haltuunsa Iranin. Alussa tarina keskittyy nuoren ibn Tahirinin ympärille, joka perheensä suostumuksesta liittyy Alamutin joukkoihin. Siellä hänet otetaan kaikkein uskollisimpien sotilaiden, fedajien, joukkoon ja saa näiden koulutuksen. Fedajien kuuluu totella kaikkia käskyjä ilman vastalauseita suostuen jopa kuolemaan tehtävänsä puolesta. Vaativan koulutuksensa aikaan nuorukaisille luvataan paikka Paratiisissa heti kuolemansa jälkeen, mikäli nämä menehtyvät täyttäessään velvollisuutensa. Hassan myös manipuloi sotilaitaan antamalla näille hasista ja viemällä tajuttomat valitut puutarhoihinsa, joissa näille luodaan illuusio Paratiisista. Tämän seurauksena fedajit uskovat, että Allah on antanut Hasanille Paratiisin avaimen ja tällä on valta lähettää sinne kenet haluaa. Lisäksi jotkin fedaista rakastuvat vale-Paratiisissa tapaamiinsa naisiin ja haluavat tehdä mitä tahansa palatakseen heidän luokseen.
Samalla seldžukkien armeija piirittää Alamutia ja viestinviejien saapuessa linnoitukseen, Hasan päättää demostroida voimiaan alaisiin. Hän komentaa yhtä fedajia hyppäämään tornista ja toista iskemään tikarilla itsensä kuoliaaksi, luvaten molempien pääsevän siten paratiisiin. Molemmat tottelevat tyytyväisinä ja tappavat itsensä. Lisäksi Hasan antaa Tahirille tehtäväksi tappaa seldžukkien suurvisiiri Nizam al-Mulk, koska haluaa saada koston suurvisiirin aikaisemmista petoksista. Tahir lähtee tapaamaan visiiriä ja kesken tapaamisen iskee tätä myrkytetyllä tikarilla. Ennen kuolemaansa visiiri kuitenkin paljastaa Tahirille tämän mestarin valheet ja antaa murtuneelle fedajille luvan palata Alamutiin tappamaan Hasanin. Kun Tahir tavoittaa entisen mestarinsa, tämä paljastaa tarkoitusperänsä ja mottonsa: "Mikään ei ole totta, kaikki on sallittua". Tahir hylkää tappamisaikeensa ja poistuu paikalta lähtien kiertämään maailmaa. Samalla toinen fedaji tappaa seldžukkien sulttaanin ja näiden koko valtakunta luhistuu. Valtataistelun alkaessa, Hasan sulkeutuu tyytyväisenä linnoituksensa torniin ja päättää työskennellä elämänsä loppuun saakka siirtäen valtansa muille ismailiiteille.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Mansarda: Julkaisut (Kustantajan kuvaus kirjasta) mansarda.fi. Viitattu 5.3.2009.